Hallan luonnetesti

Luonnetesti alkoi tavalliseen tapaan jutustelun jälkeen keppileikillä, johon Halla syttyi oitis syöksymällä kiinni tuomarin näyttämään kalikkaan. Yhä uudestaan Halla tarjosi kalikkaa tuomarille kiskottavaksi ja kuormitettaessa se syttyi leikkiin vain voimakkaammin. Halla yritti sännätä kalikan perään vielä leikin jo loputtua.

Kelkalle mentäessä Halla asettui seisomaan selkä kelkkaan päin jääden katselemaan narua kiskonutta tuomaria, jonka kanssa oli juuri leikkinyt. Välillä se vain vilkaisi lähestyvää kelkkaa, muttei varsinaisesti noteerannut sitä, ennen kuin se liukui aivan minun viereeni. Matalan murinan päästäen Halla nosti niskakarvat pystyyn ja sekunnin mietittyään meni tutkimaan kelkkaa häntä korkealla. Kun tuomarin luvan saatuani aloin kehua Hallaa, se yritti tarttua hampaillaan kelkan päällä olleisiin vaatteisiin. Näytin Hallalle pipoa - ja Halla nappasi sen suuhunsa ja ”tappoi” sen nopeilla ravistuksilla. Uudestaan kelkan ohi tullessamme Halla noteerasi kelkan nuuhkaisemalla sitä.

Puolustusosiossa Halla hyökkääjän havaittuaan nosti häntänsä ja asettui seisomaan minun eteeni. Se antoi varsin vakuuttavasti esiintyneen hyökkääjän tulla reilusti lähemmäs ennen kuin aloitti haukkumisen. Mitä lähemmäs hyökkääjä tuli, sen raivokkaammaksi Hallan puolustus muuttui ja se pyrki puremaan uhkaajaa. Varmemmaksi vakuudeksi Halla vielä hyökkäyksen jo loputtua haukahti pari kertaa uhkaajaa kohti pyrkien. Sen epäluuloisuus ei laantunut vielä uhkaajana toimineen tuomarin rauhoitellessakaan, vaan kävelimme yhdessä tuomarin kanssa kentällä pienen tovin ennen kuin saatoin jättää Hallan kahden tuomarin kanssa. Tässä vaiheessa Halla jo antoi tuomarin silittää, vaikka epäluuloisuus sen ilmeestä ei täysin kadonnutkaan. Tämän testiosion perusteella tuomarit katsoivat Hallan olevan luoksepäästävyydeltään hieman pidättyväinen.

Kovuustesti epäonnistui Hallan kohdalla siltä osin, että se pääsi näkemään nurkan taakse, josta sateenvarjo räpsähti sen silmille. Tuomarin oli tässä kohtaa ehkä hiukan vaikea arvioida hinaajan lailla hihnassa eteenpäin kiskoneen Hallan vauhtia. Hallan luonteen pehmeys ja hyvä muisti tuli kuitenkin hyvin esiin, sillä toisella kertaa nurkalle mennessämme se jättäytyi hiukan sivuun. Rämisevää peltitynnyriä Halla väisti nopeasti, muttei noteerannut sitä sen kummemmin.

Pimeänä huoneena toimi saunatila, jossa koiran piti löytää ohjaaja parin nurkan takaa. Tila oli saatu hyvin pilkkopimeäksi, lattialla oli muovisia ritilämattoja ja äänihäiriönä ämpäreiden kolinaa. Kerran jouduin Hallaa kutsumaan, ennen kuin se varovasti tuli luokseni.

Yksin seinässä ollessaan Halla jäi katselemaan perääni selvästi epävarman oloisena. Se ei osoittanut elkeitä itsensä puolustamiseen hyökkääjän lähestyessä, ja tuomari lopetti uhkaamisen parin metrin päähän.

Testin lopuksi Halla kuunteli laukaukset häntä iloisesti heiluen.

Testi oli mielenkiintoinen kokemus ja se, kuinka Halla asioihin reagoi, kuvastaa sen luonnetta varmasti varsin hyvin; Hallan reagointikynnys uhattaessa on melko suuri (terävyys siis pieni) eikä se hätkähdä pienistä. Häntä korkealla heiluen se käveli kanssani testiradan läpi ja palautui nopeasti pikku säikyttelyistä. Kuitenkin testi osoitti myös sen, että tulisuutta Hallasta löytyy, mikäli se katsoo tilanteen sitä edellyttävän. Testi vahvisti käsitystäni siitä, että olemme Hallan kanssa tiimi, jossa toinen tukee toistaan; minun poissaoloni vaikutti Hallan toimintakykyyn selvästi. Toisaalta yhdessä ollessamme Halla ei jätä tilanteita minun ratkaistavikseni, vaan hoitaa oman osuutensa. Kuten tuomarit testin lopuksi totesivat - tämän koiran kanssa on turvallista liikkua paikassa kuin paikassa mihin vuorokauden aikaan tahansa. Sen, mitä Halla tekee, se tekee suurella sydämellä periksi antamatta.